Suomalaiset raaka-aineet
Härkis <3 härkäpapu
Kaiken tekemisemme ytimessä on härkäpapu: kotimainen, ravitseva ja rakastettava raaka-aine. Meille härkäpapu on loputon inspiraation lähde, sillä se taipuu moneen. Toivomme, että sinulle se on herkullinen ja luotettava ystävä ruoanlaitossa osana terveellistä ruokavaliotasi.
Suo, kuokka ja härkäpapu
Härkäpapu on ollut osa suomalaisten ruokavaliota kauemmin kuin vaikkapa peruna. Ensimmäiset maininnat siitä on kirkon kirjoissa jo 1300-luvulta. Härkäpavun monipuolisuus ruokana vaipui unholaan vuosikymmeniksi, mutta herkullisuus ja monipuolisuus eivät ole kadonneet mihinkään. Nykyisin härkäpavun elintarvikekäyttö on voimakkaassa kasvussa – kiitos teidän ja vähän myös meidän!
Ravitsevaa ravintoa
Härkäpavulla on palkokasvina merkittävän hyvä ravintosisältö. Se sisältää jopa 30 prosenttia proteiinia, minkä lisäksi runsaat ravintokuidut pitävät nälkää loitolla tehokkaasti. Hyvät hiilihydraatit ja B-ryhmän vitamiinit pitävät viimeistään huolen siitä, että härkäpapu soveltuu ottamaan paikkansa osana terveellistä ruokavaliota.
Ympäristön ystävä
Kun syöt härkäpapua, teet palveluksen ilmastolle ja ympäristölle. Härkäpaputuotteiden valmistus kuormittaa ilmastoa huomattavan vähän. Esimerkiksi Härkis® Originalin hiilijalanjälki on noin 1,9 kg CO2e/kg Härkistä. Uskallammekin väittää, että vähäpäästöisempää proteiinia suomalaisten lautasille harvemmin päätyy.
Myös luonnon monimuotoisuutta tarkastellessa härkäpapu on huippujuttu. Kasvisruoka ylipäänsä on hyvä keino ylläpitää monimuotoisuutta, sillä sen tuottamiseksi tarvitaan suhteessa vähän maapinta-alaa. Ruokaisa härkäpapupelto taas on muun muassa ruoantuotannon kannalta äärimmäisen tärkeille pölyttäjille kuin keidas keskellä viljamaita. Kasvukaudella härkäpapuun ei tavallisesti käytetä lainkaan torjunta-aineita, mikä ennestään lisää pölyttäjäystävällisyyttä.
Kuva: Marjaana Toivonen
Papua peltoon!
Maltillisten lämpötilojen ja yltäkylläisen valoisuuden puolesta Suomen kesät soveltuvat härkäpavun viljelyyn erinomaisesti – sateisuudenkin kanssa pärjätään, kunhan ei tule ylilyöntejä!
Kylvöt tehdään huhti-toukokuussa. Koska härkäpapupeltoja ei tavallisesti kasvukauden aikana ruiskuteta kasvinsuojeluaineilla, palaa viljelijä papujensa pariin vasta myöhään syksyllä. Pitkä kypsyminen, eli tuleentuminen takaa härkäpavulle parhaat mahdolliset maut ja aromit!
Härkäpapu on harvoja Suomessa viljeltäviä typensitojakasveja. Käytännössä typensidonta mahdollistaa sen, että maaperä pysyy luonnostaan ravinteikkaana eikä se tarvitse yhtä lailla lannoitteita. Maaperän kunnossapitämiseksi monet viljelijät valitsevat härkäpavun aika-ajoin, vaikka eivät sitä pääasiallisesti viljelisikään.
